Kun lapsi meissä voi hyvin, niin työkin sujuu kuin leikiten.
Arja Marisa
”Onko sulla ikävä äitiä” ,kysyin lapsenlapseltani. ”Ei, mutta äidillä on ikävä minua.”
Siinäpä se tuli: lapsen ja vanhemman suhteen ydin. Vanhempi kannattelee lastaan, ja sillä puhdilla lapsi
liitelee tuulen mukana aina uusiin maisemiin.
Lomalla halusin mummupysähtyä lapsen leikin ohjaamisen äärelle kumppanina kahden varhaiskasvatuksen emeritaprofessorin kirjat vuosilta 2014 ja 2019. Molemmat kirjat ovat käytännöllisyydessään loistavia: esim. mikä auttaa päiväkodin lapsiryhmää kiinteytymään (2019, 49) ”uudet perheet esitellään yksi kerrallaan, lapsi voi sen tehdä, tuoden kodista esineitä tai valokuvia. Tai sitten ohjaaja välittää perhekirjan sivun koko ryhmälle. Muistettakoon Comeniusta: ”Kaikessa alku on tärkein””.
Kirjojen tavoite on nostaa työstettäväksi viimeisen Varhaiskasvatuslain haasteet ja peilata niitä lastentarhan isän Friedrich Fröbelin mietteisiin.
Mummuna sain monia arvokkaita vinkkejä leikkihetkiin lastenlasten kanssa, mutta myös työnohjaajana heräsi yllättäviäkin ajatuksia. Kun kirjoittajat asettavat vision varhaiskasvatuksen toimintaympäristölle,
löydän siinä kaikki yhteisödynaamisen työnohjauksen työntekijän potentiaalia ja työn tuloksellisuutta tukevat elementit. Kun tutkin vinkkejä, jotka kirjoittajat antavat päivähoitohenkilöstölle, samaa tarvitaan hyvään esimiehisyyteen. Siis summa summarum: kun lapsi meissä, aikuisissa työntekijöissä, voi hyvin, työ sujuu kuin leikiten.
On upeata työyhteisötyönohjaajana saada tarjota kasvatuksen alan työyhteisöille foorumia, joissa hektisen arjen keskellä on aika keskinäiseen tutkivaan keskusteluun. ”Päivähoidon kentällä toimii tällä hetkellä erilaisen koulutuksen saaneita henkilöitä, jotka tarvitsevat yhteistä pohjaa, jotta Varhaiskasvatussunnittelman perusteet toteutuvat varhaiskasvatuksen käytännöissä (2019,9). Työnohjauksen terminologialla puhutaan perustehtävän kirkastamisesta, yhteiseen hiileen puhaltamisesta, dialogista ja reflektiosta.
Olisi hienoa, jos jotain lapsen leikin lumosta olisi läsnä myös työntekijöiden arjessa. Että äärimmäisen arvokas ja vaativa työ tuottaisi tekijälleen kokemuksen siitä, että lapsi minussa on tässä iloisesti mukana.
Voisiko Reflect olla kumppanina liidättämässä kasvatuksen työyhteisöjä uusiin, iloisiin maisemiin?
Kirjat:
Aili Helenius ja Leena Lummelahti, Varhaiskasvatus BoD. 2019;
Leikin käsikirja PS-kustannus 2014)