arja

Villivattujen kääntely ja käsittely

Luen puolalaisen vuoden 2018 nobelistin Olga Tokarczukin kirjaa Päivän talo, yön talo. Kirjan kerronta palauttaa minut omaan polkupyörämatkaani joskus seitsemänkymmenluvulla, jossa satuin puolalaiseen Ruda-86 -kylään, Leokadia Kóteczkon mummon mökkiin. Kylä oli pieni ja mökki pikkuruinen. Pienen keittiösopen lisäksi oli mummon makuuhuone. Siinä sängyssä nukuimme me: harvahampainen mummo, lapsenlapsonen ja minä, suomalainen tyttö. Ja muistan, miten opin, mitä taide-elämys on. Se on sitä, että kun tulee… Lue lisää »Villivattujen kääntely ja käsittely

Mustikkaa ja mindfullnessia

Epävarmuudessa paluu perusasioihin tyynnyttää mieltä. Arja Marisa Mustikat tulivat taas!Mikä onni onkaan asua metsässä! Koronakevään aikana huomasin ajattelevani, tulevatkohan mustikat, vai muuttuuko sekin. Suuri iloni on ollut hakea aamulla unenpöpperössä tuoreet mustikat aamupuuroon siitä asti, kun muutimme tänne haja-asutusalueelle, Auran kupeeseen, kun lapset olivat pieniä. Ja nyt ne mustikat sittenkin tulivat, kuten kesä tuli niin pitkän ja levottoman kevätkauden jälkeen. Kevättalven mittaan monet työnohjausryhmät toivoivat… Lue lisää »Mustikkaa ja mindfullnessia

Bridge in Karelia

Yksinkertaista elämää – itsemyötätuntien

Nuoruusvuosina sain vaikutteita yksikertaisen elämäntavan ajattelusta. Se oli peräisin Ranskasta, Taizén yhteisöstä. Globaalisti elämme nyt yksinkertaista elämää. Se on kuitenkin lähtökohdiltaan kahdella tavalla erilaista kuin nuoruuden aatemaailmassani. Nyt se ei ole vapaaehtoinen, idealistinen valinta. Se on uhan asettama vaade. Toinen ero on siinä, että rikkaus yksikertaisen elämäntavan aatteessa ilmenee ihmisten välisessä kasvokkaisessa kohtaamisessa. ”Jokaisessa muukalaisessa, kenessä tahansa, jonka kohtaamme, on suuria arvoja ja rikkauksia. Miten… Lue lisää »Yksinkertaista elämää – itsemyötätuntien

Leikitä lasta itsessäsi

Kun lapsi meissä voi hyvin, niin työkin sujuu kuin leikiten. Arja Marisa ”Onko sulla ikävä äitiä” ,kysyin lapsenlapseltani. ”Ei, mutta äidillä on ikävä minua.”Siinäpä se tuli: lapsen ja vanhemman suhteen ydin. Vanhempi kannattelee lastaan, ja sillä puhdilla lapsiliitelee tuulen mukana aina uusiin maisemiin. Lomalla halusin mummupysähtyä lapsen leikin ohjaamisen äärelle kumppanina kahden varhaiskasvatuksen emeritaprofessorin kirjat vuosilta 2014 ja 2019. Molemmat kirjat ovat käytännöllisyydessään loistavia: esim.… Lue lisää »Leikitä lasta itsessäsi

Ei enää uusia pytinkejä, ei enää monologeja

Digitaalisuuden keskellä ihminen tarvitsee ihmistä. Arja Marisa Digitalisaatio on vapauttanut paljosta. Ei tarvitse rakentaa suuria virastotaloja ja muita monumentteja, jotta ihmiset voisivat työskennellä tai opiskella yhdessä. Riittää, kun on kännykkä. Ei ihme, että KÄNKKÄ on lapsenlapseni ensimmäisiä sanoja. Koulutus on digitalisoitunut, kauan aikaa sitten siirtyi oppimateriaali verkkoon, sitten tulivat videoneuvottelulaiteet, skype for business, webinaarit, videot, monet erilaiset työskentely- ja oppimisalustat, tekniikat, joilla nopsasti kuvataan heränneet… Lue lisää »Ei enää uusia pytinkejä, ei enää monologeja

Liikettä unelmiin

Sitä sanotaan, että varo mitä toivot. Tämä tarkoittanee sitä, että unelmat tai tavoitteet ovatkin toteutuessaan jotain muuta kuin odotit. Ehkä vaativatkin enemmän kuin osasit etukäteen ajatella, kuten uusi koiranpentu (yöunien menettäminen, lattioiden luuttuamisia, pinnan venyttämistä) tai eivät ole sitä mitä ajattelit sen olevan (omakotitalossa ei ehdikään istuskella puutarhassa nauttien sitruunalimonadia). Unelmat ovat joskus vaarallisia toteutuessaan, koska ne harvoin tulevat yksin. Yleensä siihen liittyy vyöry uusia… Lue lisää »Liikettä unelmiin