Ei enää uusia pytinkejä, ei enää monologeja

Digitaalisuuden keskellä ihminen tarvitsee ihmistä.

Arja Marisa

Digitalisaatio on vapauttanut paljosta. Ei tarvitse rakentaa suuria virastotaloja ja muita monumentteja, jotta ihmiset voisivat työskennellä tai opiskella yhdessä. Riittää, kun on kännykkä. Ei ihme, että KÄNKKÄ on lapsenlapseni ensimmäisiä sanoja.

Koulutus on digitalisoitunut, kauan aikaa sitten siirtyi oppimateriaali verkkoon, sitten tulivat videoneuvottelulaiteet, skype for business, webinaarit, videot, monet erilaiset työskentely- ja oppimisalustat, tekniikat, joilla nopsasti kuvataan heränneet tunteet, niiden kuormitus, kytkökset ja vinkataan, mitä kannattaisi tehdä, jotta ne muttuisivat energisoiviksi. Kohta riittää KÄNKKÄ ja robotti on osa työyhteisöä!

Riippumatta siitä, millä intensiteetillä edetään, usein osallistavuus lopahtaa, kun face to face koulutuksista siirrytään teknologiaan. Opetellaan ehkä juuri ja juuri perustoiminnot uudesta teknologiasta, mutta yksinkertaiset hipaisut tai napsautukset, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen tuhansienkin ihmisten välillä yhdessä silmänräpäyksessä, jäävät opiskelematta. Ei pysähdytä oppimaan tekniikoita, joilla virtuaalipalavereihin ja webinaareihin saadaan väriä, iloa, muistoja, tunneilmaisua, keskittyneeseen läsnäoloon houkuttavia elementtejä.. HUOM: Reflectin virtuaalivalmennuksissa voit saada kokemuksen ja opin monipuolisesta vuorovaikutteisuudesta!

Tervetuloa myös robotiikka ja tekoälyt. Nyt jo onneksi puhutaan siitä, että ihmisen tuottama lisäarvo tässä vain kirkastuu; robotti ei tunne empatiaa. Siihen tarvitaan ihminen. Kun uusi työntekijä on oppimispolkunsa alussa, hän tarvitsee oppiakseen tehokkaasti sekä tietoa että emotionaalista turvallisuutta. Hän tarvitsee yhteisöä tai ohjaajaa, joka käyttää kokemustietoaan auttaakseen tulokasta kytkemään digitaalisesti välitetyn tiedon työyhteisön kollektiiviseen ymmärrykseen ja arkeen. Tuttuus auttaa motivoitumaan alustoilla käytäviin keskusteluihin. Ja on hyvä muistaa myös, ettei ihmisen aivojen toiminta muutu samalla nopeudella kuin millä oppimisympäristö teknologisoituu. Ihminen on toiminnoissaan aika hidas. Ja ihminen tarvitsee ihmistä. Siltä on tuntunut.

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *